Highlights from the keynote presentations

written by Marko Ulvila, photos by Jere Nieminen


The bi-annual Nordic Environmental Social Science Conference took this year place in Tampere, Finland with the theme HopefulNESS. It gathered together more than two hundred academics mainly from the Nordic countries for three intensive days of sharing and discussion. The programme included five key-note presentations from distinguished scholars and more than a hundred presentations in thirty working groups.


The conference started with the keynote presentation by prof. James Meadowcroft from the Carleton University, Canada. In his talk on confronting the limits of the environmental state Prof. Meadowcroft drew on his vast expertise on political sciences and energy and environmental policies. He presented three structural elements that pose fundamental constrains to what modern states can do to manage environment:

– economic foundations with the growth compulsion in capitalism

– international system with competition of profoundly unequal nation states

– national political systems with the limits of representative democracy


Though all these dynamics contribute to increasing critical environmental harm, prof. Meadowcroft argued that there is no need for desperation. For example in the context of climate there has been clear progress during the quarter of the century. In summing up, he pointed that the three constraints pose significant structural obstacles, but are not absolute. Given sufficient time it is possible to mitigate structural obstacles and find solutions to particular environmental problems. Therefore one should push the idea and practice of environmental state further so that such solutions would be developed and applied.



The second keynote presentation by Dr. Josephine Mylan from the University of Manchester (UK) discussed sustainable consumption in transition. She applied a reconfiguration view on consumption  in contrast with reformist of revolutionary perspectives on the topic. Key elements in the reconfiguration view are interest in ordinary practices and multiple drivers moving the agency of consumers.  Thereby also role of firms becomes interesting.


Her three cases illustrated the dynamics and challenges in the field of sustainable consumption. Over the years the environmental impact related to packaged orange juice has increased due to the emphasis on freshness. This is not only a matter of consumer choice, but also a lock-in caused by investments in certain kind of plantations, packaging, transport and retail systems. Shifts to low-temperature laundry practices demonstrates a case where detergent companies have promoted a more sustainable practice with positive results. This has required a process or co-evolution and reconfiguration by many actors, including machine vendors, regulators and cultural norms. The case of meat is in early transition, with vegetable based products on a rise but no decrease of meat consumption yet visible in statistics.


On the second day the first keynote was delivered by prof. Esther Turnhout from the Wageningen University (NL).  Her talk on politics of knowledge in the context of biodiversity started with the observation how knowledge is performative and plays out in the service of making order and defining what is normal. One outcome of such definitions and classifications is that they and reality become mutually aligned and constituted. Biodiversity science is an example of such urge for classification. There the shifts from morphology to DNA analysis recreate how species are grouped and related, even in botanic gardens. In biodiversity conservation classifications produce for example categories of endangered species and hot spots of vulnerability and value.


The concept of ecosystem services is one manifestation where biodiversity knowledge interacts with other aspects of society. Some feel that that the concept will help to highlight the value of biodiversity, while the critics point to the risk of commodification. One example of emerging issues is how in the climate policies a single tree can be seen mainly as a carbon store with potential monetary value when kept in place. Such measurementality plays an increasing role in the biodiversity knowledge and governance, leading to the narrow view of ecosystem services as the dominant view.


Prof. Turnhout concluded with slightly optimistic note about the developments in the Inter-governmental platform on biodiversity and ecosystem services (IPBES). Its conceptual framework has incorporated also the knowledge systems of indigenous communities, besides the western scientific understanding. This might open up possibilities to re-imagine biodiversity and its values, leading the democratisation of biodiversity knowledge.


The second keynote of the day was delivered by Dr. Morgan Meyer from the Université Paris-Est Marne-la-Vallée (FR).  In his presentation on domesticating sustainability he covered the rich field of participatory knowledge and technology creation especially in the DYI and open source communities. The examples from DYI biology, hacking of agricultural hardware and open source ecology demonstrate currents that want to contribute to sustainable solutions from the bottom-up. There are real issues in the ethics of DYI biology since technologies can and are used for both destructive and constructive purposes. He concluded with concepts of promissory equipment and the fabric of participation that are shaping knowledge creation in the field of sustainability.


The final keynote was made by professor emeritus Yrjö Haila from the University of Tampere (FI). Building on his decades long experience, prof. Haila started by discussing the definition of biodiversity that at times is so wide that it comes politically meaningless. Wrong understanding can also lead to proposals that make no sense, such as assessing the prehuman state of the environment and attempts to return it. Similarly, seeing humans and nature separate is serious nonsense.

Prof. Haila pointed out how it is necessary to re-frame the understanding of biodiversity. One way to do is to focus on the human dependence on the biosphere and work through the different scales of relevance, from global to micro. In the reworking it would be important to avoid an singularization, atomistic reductionism to entities and technocratic closures of the understanding of biodiversity. He further pointed to the concept of vital force by molecular biologist Franklin Harold as a key one in developing the understanding biodiversity. Focus needs to be on processes, in particular reproductive cycles. They have impacts on metabolism, physiology and are shaped by developmental-historical processes. Cultivation is one such dynamics that works the relationships, and weeds, the faithful companions, an expression of the vital force in all processes.



In this approach, the biodiversity question is about how to live together with our companion organisms. The responses to the biodiversity crises depends on the time frame.  It is useful to look at least the following time frames and their defining characters:

1) Immediate time, real time: stability, regular cycles

2) Personal time: synchronization (with seasons, for example)

3) Institutional, collective time: synchronization with whatever gives support

4) Political time: challenging “Trump time”

5) Historical time: constraints & enablements


In an important sence, biodiversity crisis a sink scarcity problem. There are no place or location which takes on influences potentially disturbing a system without causing observable change. This contributes to the process of homogenisation, where sterilisation is the final outcome. This is the opposite to the working of the vital force. To enhance the vital force, considerate stewardship is needed, along with the prevention of criminal neglect and plunder. In this, artistic expressions such as immigrant speciesor ballast plants can be useful.


Note: video records of the keynotes are available at https://moniviestin.uta.fi/videot/jkk/tapahtumat/ness-2017



Marko Ulvila is Tampere based non-fiction writer and organizer working on sustainable well-being and ecological democracy.



Tieteelliset aikakauslehdet Alue & Ympäristö, Fennia ja Terra hakevat toimitusavustajaa kaksivuotiseen tehtävään (2017–2018). Toimenkuva määrittyy hankkeen ”Maantieteen, aluetieteen ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen kotimaisen julkaisutoiminnan kehittäminen” pohjalta. Hanketta koordinoi Alue- ja ympäristötutkimuksen seura ja rahoittaa Koneen Säätiö (ks. http://www.koneensaatio.fi/rohkeat-avaukset/tuetut/2016-2/vuosittainen-apurahahaku-tieteen-arvioijat-a-r/). Toimitusavustajan tehtäväkenttä kattaa lehtien toimitukselliseen yhteistyöhön, tiedeyhteisöperustaisiin julkaisukäytäntöihin sekä viestintään liittyviä tehtäviä (sovitaan tarkemmin haastattelujen yhteydessä ja suunnitellaan yhdessä hankkeen edetessä). Häneltä odotetaan monipuolisten viestintä- ja verkostoitumistaitojen hallintaa sekä oma-aloitteista työotetta. Lisäksi alan tutkimuksen ja tiedeyhteisön tuntemus luetaan hakijalle eduksi. Tehtävästä maksetaan kuukausittainen palkkio (500–600e/kk). 1–2 sivun mittaiset vapaamuotoiset hakemukset kera ansioluettelon pyydetään toimittamaan Alue- ja ympäristötutkimuksen seuran puheenjohtajalle 9.1.2017 mennessä (kirsipauliina.kallio@uta.fi).

Yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen seuran syyskokous pidettiin Joensuussa järjestetyn syyskollokvion yhteydessä torstaina 24. marraskuuta. Syyskokous valitsi seuran uudeksi puheenjohtajaksi Minna Kaljosen Suomen ympäristökeskuksesta ja varapuheenjohtajaksi Eerika Albrechtin Itä-Suomen yliopistosta. Onnea uusille puheenjohtajille ja onnea seuralle ensimmäisestä naispuheenjohtajasta! Seura kiittää väistyvää puheenjohtajaa Pekka Jokista.
Seuran johtokunnan jäseniksi ja heidän henkilökohtaisiksi varajäsenikseen vuodelle 2017 valittiin:
Marko Ahteensuu, Turun yliopisto – varajäsen Anne Kumpula
Mikko Jalas, Aalto – varajäsen Nina Janasik-Honkela, Helsingin yliopisto
Teea Kortetmäki, Jyväskylän yliopisto – varajäsen Antti Puupponen
Senja Laakso, Helsingin yliopisto – varajäsen Johan Munck af Rosenschöld
Jarkko Levänen, Aalto yliopisto – varajäsen Arho Toikka
Lauri Rantala, Oulun yliopisto – varajäsen Simo Sarkki
Minna Santaoja, Tampereen yliopisto – varajäsen Krista Willman
Kristina Svels, Åbo Akademi/Vaasa – varajäsen Marko Joas, Åbo Akademi
Jarno Valkonen, Lapin yliopisto – varajäsen Leena Suopajärvi
Markus Vinnari, Tampereen yliopisto – varajäsen Kamilla Karhunmaa, Helsingin yliopisto
Syyskokous vahvisti talousarvion ja toimintasuunnitelman vuodelle 2017 sekä päätti jäsenmaksuista. Maksut päätettiin pitää ennallaan (varsinainen jäsen 20 euroa, opiskelijajäsen 9 euroa).
Seura järjestää keväällä viimevuotiseen tapaan Politiikkadialogin. Syyskollokvion vetovastuu on vuonna 2017 Turussa. YHYS on myös mukana järjestämässä Tampereella 6-8 kesäkuuta 2017 pidettävää pohjoismaista yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen konferenssia (NESS).


Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen Yrjö Haila –palkinto Liisa Varumolle

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura YHYS ry järjestää vuosittain gradukilpailun, jolla haetaan ansiokkaita maisteritason opinnäytetöitä yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalta. Palkinto on nimetty Yrjö Haila –palkinnoksi
. Kilpailuun jätettiin määräaikaan mennessä neljä opinnäytetyötä kolmesta eri yliopistosta. YHYS ry:n johtokunta päätti 31.10.2016 myöntää lukuvuoden 2015-2016 gradupalkinnon Liisa Varumon työlle Community-based tourism as the interface of indigenous and non-indigenous worlds. (Tampereen yliopisto, ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunta). Työn ohjaajina toimivat professori Jouni Häkli ja tutkija Minna Santaoja.
Varumon työ tarkastelee yhteisöperustaista turismia Madidin kansallispuistossa Boliviassa ja tutkielmassa kysytään, millä tavoin alkuperäiskansojen tieto elinympäristöstään voi hyödyttää luonnonsuojelua ja yhteisöperustaista turismia. Arvioinnin mukaan tutkielman erityisenä vahvuutena ovat metodologinen läpinäkyvyys ja reflektoiva empiirisen aineiston tulkinta.
Pekka Jokinen
YHYS ry:n johtokunnan puheenjohtaja


Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seuraa voi nyt seurata myös Twitterissä! Twitterin kautta jaetaan uutisia, tiedotteita sekä muuta ajankohtaista. Seuran tilin (@yhys_ry) löydät tästä linkistä.

Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne I. Hukkinen on nimitetty yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen johtaviin tiedelehtiin lukeutuvan Ecological Economicsin (Elsevier) päätoimittajaksi. Lehti siirtyi toukokuusta 2015 alkaen vastaavan päätoimittajan ja kahdeksan sisällöllisen päätoimittajan malliin.

21. YHYS-kollokvio Tampereella 19.-20.11.2015

The 21st YHYS Colloquium, November 19-20, 2015, Tampere

Kokeilevia ympäristöpolitiikan käytäntöjä esillä YHYS-kollokviossa Tampereella

Syksyn 2015 YHYS-kollokvio järjestettiin teemalla kokeilevan ympäristöpolitiikan luominen (Creating experiment-driven environmental policy). Kahden päivän aikana kuultiin monia erilaisia esityksiä ja näkökulmia, joiden kokoavana punaisena lankana kulki rohkea kokeilukulttuuri kestävän (kaupunki)kehityksen edistäjänä. Tampereelle kokoontui päivien aikana noin 60 osallistujaa Suomen eri yliopistoista, Suomen ympäristökeskuksesta ja muista ympäristöalan tutkimusinstituutioista. Osallistujien joukossa oli myös useita kansainvälisiä vahvistuksia mukaan lukien pääpuhujina toimineet Dr. James Evans (University of Manchester) ja Dr. Vanesa Castan Broto (University College London).

Heti kollokvion alkuun vieraat pääsivät askartelemaan itselleen nimikyltit ja nautiskelemaan aamukahvista ja -teestä. Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan professori ja YHYS:n puheenjohtaja Pekka Jokinen avasi päivät ja johdatteli kuulijat torstain pääpuhujien pariin. Kaupunkien kestävyyssiirtymiä tutkiva Manchesterin yliopiston maantieteen professori James Evans puhui urbaanista kokeilukulttuurista living lab -idean avulla. Hän korosti, etteivät eläviksi laboratorioiksi keskelle ei-mitään rakennetut kaupungit ole sinänsä kestävän kaupungin malliesimerkkejä, vaan toimivat alustoina kokeilla uusia toimintamalleja ja oppia kokeilun kautta. Kokeilemalla esimerkiksi uusia rakentamisen, liikkumisen tai jätehuollon ratkaisuja osana ihmisten arkielämää voidaan löytää toimivat ja toimimattomat ratkaisut. Tämän jälkeen olisi otettava tärkein askel: ottaa toimivat ratkaisut käyttöön itse projektin päätyttyä ja levittää niitä eteenpäin.

James Evansin puheenvuoron jälkeen estradille astui SYKE:n tutkija Annukka Berg. Keskustelu jatkui samojen teemojen parissa, kun Annukka eritteli kestävyyskokeilujen luonnetta Suomen kontekstissa. Mielenkiintoinen nosto Annukan esityksestä on huomio siitä, ettei kokeilukulttuuri ole itse asiassa mitenkään uusi ilmiö, vaan päinvastoin tekemisen kautta oppiminen on hyvin fundamentaalinen tapa toimia. Sillä tavoin ihmiset ja yhteiskunnat ovat kautta aikojen luoneet uusia toimintatapoja.

Perjantai-iltapäivän luento-osuuden avasi ympäristöpolitiikan yliopistonlehtori Helena Leino esittelemällä Lontoosta saapuneen päivän pääpuhuja kaupunkikehityksen suunnittelun ja globaalin kaupunkilaisuuden lehtori Vanesa Castan Broton (UCL). Hänen esitelmänsä aiheena oli uusiutuvan energian uudet kokeilevat ratkaisut urbaaneilla alueilla. Saimme kuulla monia esimerkkejä kehittyvien maiden metropolialueilta, missä energian ja sähkön saaminen koteihin ei ole arkipäivää, vaan luksusta.

Päivien viimeisenä pääpuheenvuorona kuulimme arkkitehtuurin maisteriopiskelija Antti Auvista Aalto-Yliopistosta. Hän toi päivien tutkimusorientoituneiden esitysten lomaan raikkaan tuulahduksen käytännönläheisyyttä esittelemällä Pro Helsinki 2.0 kaavan, joka on Urban Helsinki -ryhmän tekemä vaihtoehto Helsingin kaupungin viralliselle yleiskaavalle. Tämä konkreettinen esimerkki toi selkeästi esille yhdenlaisen kokeellisen kaupunkikehittämisen muodon, joka on sosiaalisen median, avoimen datan ja aktiivisten kaupunkilaisten mahdollistama uusi toimintatapa. Varjokaavan luomisen kautta ryhmä kaupungin tiivistämistä kannattavia asukkaita on toiminut kokeilijoina ja tekijöinä virallisen kaupunkisuunnittelun rinnalla.

Vuoden 2015 YHYS-kollokvion yhteydessä järjestettiin viisi työryhmää, jotka tarjosivat näkökulmia kokeilukulttuuriin kaupunkien, maaseudun, luonnonsuojelun, energiajärjestelmien ja jätekiertojen konteksteissa. Esimerkiksi torstain kaupunkikokeilujen työryhmässä (Urban experiments: What is bubbling under in the urban scene?) tuli esille monia erilaisia kokeiluja, jotka ilmensivät niin bottom-up kuin top-down suuntautunutta kaupunkitilan ja projektien hallintaa sekä näiden erilaisia välimuotoja ja sekoituksia. Noora Jalosen Kääntöpöydän kaupunkiviljelmän tutkimus esitteli kolmatta sektoria ja kaupunkiaktiiveja luovan ja kokeilevan kaupunkitilan käytön promoottoreina. Eveliina Asikainen puolestaan toi keskusteluun uuden hankkeen, jossa Tampereen ammattikorkeakoulu ja Käymäläseura Huussi ry tekevät yhteistyötä tamperelaisten ravintoloiden kanssa kaupunkiviljelyn ja suljetun ravinnekiertojärjestelmän kehittämisessä. Senja Laakso on tutkinut yksin ajamista ja autoriippuvuutta Sitran rahoittaman hankkeen kautta, jossa viisi keskisuomalaista kotitaloutta ohjeistettiin muuttamaan koko elämäntyylinsä ympäristöystävällisemmäksi muun muassa jättämällä määräajaksi autot pois ja siirtymällä kasvisruokavalioon. Työryhmän neljäs esitys, Helena Leinon puheenvuoro, toi esiin tutkijoiden ja tutkimuksen roolia välittäjänä kaupunkiorganisaation, asukkaiden ja taloyhtiöiden välillä konfliktiherkässä täydennysrakentamisen tapauksessa.

Torstaina varsinaisen ohjelman päättymisen jälkeen pidetyssä YHYS:n syyskokouksessa käytiin aktiivista keskustelua muun muassa tulevien vuosien teemaseminaarien järjestämistarpeesta ja -mahdollisuuksista. Kun uusi johtokunta oli valittu, oli aika kokoustajien liittyä muun seurueen joukkoon Kulttuuriravintola Telakalle hyvän ruoan ja juoman pariin. Aktiivisen seurustelun lomassa Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori Yrjö Haila ojensi HM Hanna Niemiselle YHYS ry:n myöntämän nimikkopalkintonsa Yrjö Haila -gradupalkinnon, jolla palkitaan vuosittain ansiokas maisteritason opinnäyte yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalta. Hanna Niemisen työ on otsikoitu Viherkattojen toteutumisen liikkumavara osana rakentamisen prosesseja. Tasapainoilua kaupunkirakenteen ja -luonnon rajapinnoilla. Palkitun gradun aihepiiri sopi hyvin yhteen kollokvion teeman kokeilevan ympäristöpolitiikan kanssa. (Valitettavasti gradua ei ole toistaiseksi saatavilla sähköisessä muodossa.)

Tampereen yliopiston aluetieteen yliopistonlehtori Markus Laine kiteytti perjantai-iltapäivänä kollokviossa tulleen esille monia erilaisia tapoja käyttää tilaa ja kokeilla uusia kestävämpään elintapaan ja asuinympäristön käyttöön tähtääviä malleja ja ratkaisuja. Ympäristöpolitiikan ja kaupunkikehityksen saralla on meneillään lukuisia kokeilevia toimintatapoja, mutta parannettavaa näyttäisi olevan vielä siinä, kuinka uudet toimivat ratkaisut saadaan siirrettyä kokeilusta valtavirtaan. Kokeiluista oppiminen ja uusien toimintatapojen vakiinnuttaminen ja jatkuvuus on asioita, joihin monen kokeilun ympärillä täytyisi vielä kiinnittää enemmän huomiota.


Krista Willman

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura YHYS ry järjestää vuosittain gradukilpailun, jolla haetaan ansiokkaita maisteritason opinnäytetöitä yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalta. Palkinto on nimetty Yrjö Haila -palkinnoksi. YHYS ry:n johtokunta päätti kokouksessaan 16.11.2015 myöntää gradupalkinnon Hanna Niemisen työlle Viherkattojen toteutumisen liikkumavara osana rakentamisen prosesseja. Tasapainoilua kaupunkirakenteen ja -luonnon rajapinnoilla. (Tampereen yliopisto, ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunta 2014)

Arvioinnin mukaan Niemisen tutkielma, jossa tarkastellaan päätöksentekoprosessia tapaustutkimuksen otteella, avaa ansiokkaasti yhteiskunnassa meneillään olevaa muutosprosessia noudattaen erinomaisesti perinteistä tieteellisen opinnäytetyön mallia ja osoittaen reflektiossaan erityistä tieteellistä kypsyyttä.

Myös Suomen suunnittelevat maantieteilijät SUM ry on palkinnut Hanna Niemisen tutkielman Vuoden gradu –palkinnolla. (http://sum.tek.fi/node/91).


Valitettavasti gradua ei ole toistaiseksi saatavilla sähköisessä muodossa.

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura YHYS julisti keväällä 2014 Yrjö Hailan nimeä kantavan vuotuisen gradupalkinnon. Määräaikaan 30.6.2014 mennessä eri laitoksilta ympäri maatamme saapui viisii ehdokasta. Näistä seuran johtokunta valitsi voittajaksi Liisa Haapasen maisterityön Ilmiö, instituutio ja ideologia – 2000-luvun talouskasvukritiikin teemat. tehtiin Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella ympäristönsuojelutieteen oppiaineessa, ja se valmistui lokakuussa 2013. Työn ohjaajina toimivat Petri Tapio ja Risto Willamo. Työ on saatavissa osoitteesta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/44720. Palkintokirjan kilpailun voittajalle luovutti emeritusprofessori Haila seuran syyskollokvion illallisella 3.11.2014 ravintola Korjaamossa, Helsingissä.

Valintaperusteluiksi johtokunta nosti seuraavia seikkoja: Haapasen tutkielma analysoi talouskasvukriittistä keskustelua kolmen aihetta käsittelevän keskeisen kirjan kautta: Tim Jacksonin Prosperity without growth – economics for a finite planet (2009), Peter Victorin Managing without growth – slower by design, not disaster (2008) ja Serge Latouchen Jäähyväiset talouskasvulle (2010, alkuperäisteos on Petit traité de la décroissance sereine vuodelta 2007). Aihe on perinteinen ja haastava, mutta Haapanen suorituu siitä erinomaisesti. Johdannon ja talouskasvukritiikin jälkeen tekijä esittelee aineiston (kirjallisuus), analyysimenetelmän (laadullinen sisällön analyysi) ja menee sen jälkeen tuloksiin. Päätulos, talouskasvukriittisen keskustelun jäsentäminen kolmeen teemaan, kerrotaan jo sivulla 21. Tämän jälkeen Haapanen käy läpi tulokset ja niiden perusteet, teemojen määrittymisen ja kehittymisen ja tekee sen vakuuttavasti. Työ on selkeästi jäsennetty ja kirjoitettu.

Kiinnostavaa on mm. se, että aineistosta ei löytynyt selvää määritelmää talouskasvun käsitteelle. Kiinnostava on myös Haapasen havainto: ”Kun talouskasvua tarkastellaan konkreettisena ilmiönä, aineistossa käsitellään hyvin vähän pelkästään taloudellisen tuotoksen tai BKT:n kasvua. Huomion keskipisteessä ei siis ole talouden kasvu vaan se, mikä muu kasvaa tai muuttuu samalla, kun talous kasvaa.” Haapasen mukaan analysoidussa kirjoituksissa keskitytään lähinnä taloudellisen toiminnan ja talouskasvun negatiivisiin ympäristövaikutuksiin, joskin ne lyhyesti sivuavat mahdollisuutta, miten talouskasvu vaikuttaisi positiivisesti ympäristön tilaan. Jokaisessa aineiston kirjoista on käsitelty kasvun ekologisia rajoja, mikä kiinnittää lukijan huomion siihen, että talouskasvu ei ole pelkkä abstrakti kansantaloudellinen ilmiö. Siinä on kyse myös konkreettisesta toiminnasta konkreettisessa ympäristössä. Kaikki kirjoittajat ovat tekijän mukaan sitä mieltä, että ekologiset rajat on osin jo ylitetty. Työn lopussa oleva pohdinta ja esitetyt kuvat ja nelikenttä jatkavat työn vakuuttavaa linjaa. Pohdinnoissa nostetaan esille, millaisia ympäristönsuojelun strategioita pitäisi soveltaa kehitysmaissa ja länsimaissa. Tekijän mukaan vihreän talouskasvun visio voisi sopia kehitysmaille ekotehokasta kohtuullisuutta paremmin.

Johtokunta onnittelee kilpailun voittajaa ja työn ohjaajia.

Kilpailu järjestetään vuoden välein. Lisätietoja YHYS ry:n internet-sivuilta: http://www.yhys.net/yrjo-haila-palkinto/

Suomen Akatemia myönsi Itä-Suomen yliopistolle yli 550 000 euron rahoituksen Primäärit mineraalivarannot -rahoitushaussa. Rahoitusta sai kaksi professori Rauno Sairisen johtamaa tutkimushanketta.

Toisessa rahoitetuista hankkeista tutkitaan sosiaalisen toimiluvan (SLO) käsitettä, sen sisältöjä ja yhteiskunnallisia taustaedellytyksiä kaivosteollisuudessa. Hanke on vertailututkimus Suomen, Kanadan ja Australian välillä. Siinä analysoidaan erityisesti kaivosteollisuuden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kohdemaissa.

Tutkimuksessa selvitetään kansallisen tai osavaltiokohtaisen sääntelyn ja muiden institutionaalisten tekijöiden merkitystä sosiaalisen toimiluvan politiikassa sekä analysoidaan paikallisia protesteja ja kansalaisten asenteita sosiaalisen toimiluvan kehityksessä. Näiden pohjalta arvioidaan kaivospolitiikan tulevaisuuden haasteita. Tutkimus tehdään yhteistyössä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä kansainvälisten partnereiden, muun muassa Queenslandin yliopiston ja Brittiläisen Kolumbian Yliopiston, kanssa. Jyväskylän yliopiston osahanketta johtaa akatemiatutkija Tapio Litmanen. Tutkimushanke sai rahoitusta nelivuotiskaudeksi yhteensä 595 407 euroa, josta Itä-Suomen yliopiston osuus on 387 124 euroa.

Toinen rahoitusta saanut hanke on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään kaivostoiminnasta koituvia ekotoksikologisia ja ympäristöterveydellisiä riskejä pintavesistöissä. Itä-Suomen yliopiston osuudessa selvitetään, miten paikallinen väestö kokee vesistöjen pilaantumisesta aiheutuvat haitat ja riskit. Hankkeen muissa osioissa selvitetään muun muassa orgaanisen aineen, metallien vuorovaikutuksen ja kulkeutumisen sekä mikrobitoiminnan roolia pintavesistöissä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää, kun tehdään riskiarviointia sekä suunnitellaan ympäristön kunnostusmenetelmiä metallikaivosten vaikutusalueilla. Tutkimuskonsortiota johtaa Jyväskylän yliopistossa professori Jussi Kukkonen, ja se sai yhteensä 1 065 734 euron nelivuotisen rahoituksen. Itä-Suomen yliopiston osahankkeen rahoitus on 166 122 euroa. Muina partnereina ovat Suomen ympäristökeskus (Syke) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Suomen Akatemia rahoittaa mineraalitutkimusta Primäärit mineraalivarannot -rahoitushaussa yhteensä neljällä miljoonalla eurolla. Rahoitusta myönnettiin kuudelle hankkeelle. Akatemialta haettu rahoitus oli kokonaisuudessaan noin 24 miljoonaa euroa. Haku oli osa Suomen Akatemian saamaa vuoden 2013 valtion lisätalousarvion rahoitusta. Sen suoman rahoituksen tavoitteena on osaamisperusteisen kasvun tukeminen Suomessa.

Lisätietoja: professori Rauno Sairinen, puh. 050 442 3146, rauno.sairinen(at)uef.fi, yliopistotutkija Tuija Mononen, puh. 040-5777019, tuija.mononen(at)uef.fi.