From a mine to you – Sustainability of the Finnish mining sector in the context of global supply chains of metals Kaivoksesta sinulle – Suomen kaivossektorin kestävyys metallien kansainvälisten tarjontaketjujen yhteydessä

Mari Tuusjärvi
Väitös pe 13.12.2013 Helsingin yliopisto, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Geologia
Vastaväittäjä Prof. Pär Weihed, Luleå University of Technology, Sweden
Kustos Prof. Veli-Pekka Salonen, Helsingin yliopisto
Työ on ladattavissa Helsingin yliopiston E-thesis palvelusta https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42173

Hyvä kustos, hyvä opponentti, hyvät kuulijat! Ja hyvät lukijat!

Haluaisin kertoa teille hieman tutkimuksestani: siitä mitä se käsittelee, miten se on tehty ja millaisiin päätelmiin se on johtanut.
Suomessa on viime vuosina keskusteltu kovasti kaivostoiminnasta ja alan uudesta noususta. Toisaalta on nähty mahdollisuuksia lisääntyneeseen hyvinvointiin erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, toisaalta taas pelätty mahdollisia ja toteutuneita ympäristövaikutuksia. Itseäni tässä aihepiirissä eniten inspiroi Suomen kytkeytyminen kansainväliseen raaka-aineiden tarjontaverkkoon ja toisaalta Suomessa vallitsevan ”kaivosnousukauden” aiheuttamat vaikutukset yhteiskuntaan. Lisäksi tutkin kaivostoiminnan tulevaa kehitystä sekä erilaisista tulevaisuuspoluista aiheutuvia ympäristöpaineita, mutta myös sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia ja niiden hallintaa. Aihepiiri sinällään on valtavan laaja, mutta pyrin ymmärtämään siinä vallitsevia suuria linjoja. Tutkimuksestani onkin tunnistettavissa kolme pääteemaa: 1) Suomi osana kansainvälistä raaka-aineverkkoa, 2) Suomen kaivostoiminnan kehityspolut ja 3) Kestävän kehityksen teoria sovellettuna kaivostoimintaan.
Ensimmäisenä raaka-aineverkot
Tavaroiden, ihmisten ja raaka-aineiden, tässä erityisesti mineraalirikasteiden, liikkuminen maapallolla on jatkuvasti lisääntynyt vuosikymmenien kuluessa. Tähän ovat vaikuttaneet paitsi kaupan esteiden purkaminen, myös alentuneet kuljetuskustannukset sekä tiedonsiirron halpeneminen ja nopeutuminen. Tämä on kaivostoiminnassa mahdollistanut toisistaan täysin eriytyneet kysyntä- ja tarjonta-alueet, joista esimerkkinä olkoon vaikka kuparin louhinta Chilessä ja jalostaminen metalliksi Euroopassa tai Kiinassa. Myös Suomen metalliteollisuus on nykyisin täysin riippuvainen tuoduista metallirikasteista, vaikka sen syntyhistoria nojautuikin aikoinaan kotimaiseen kaivostoimintaan. Esimerkiksi Outokummun kaivospaikkakunnalla on ollut tärkeä merkitys Suomen valtion kehityksessä.
Väitöstutkimukseni yhteydessä tutkin Suomeen tuotaviin ja täällä jalostettaviin mineraalirikasteisiin liittyviä kaivostoiminnasta, rikastamisesta ja kuljettamisesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, sekä toimitusketjussa kymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia. Johtopäätöksinä havaitsin, että tuotantoketjun yhteenlasketut käyttämättömään kiviainekseen ja energiaan liittyvät ympäristövaikutukset ovat selkeästi suuremmat ulkomailla kuin kotimaassa, johtuen erityisesti voimakkaasta tuontiriippuvuudesta. Kotimaassa tapahtuvat vaikutukset ovat kuitenkin selkeästi kasvaneet 2010-luvulle tultaessa ja tulevat todennäköisesti kasvamaan edelleen köyhempiä malmeja hyödyntävien kaivosten myötä. Toisaalta ketjun kokonaisympäristövaikutus käyttämättömän kiviaineksen ja energian osalta saattaa vähentyä, jos tuontia korvataan enemmän kotimaan tuotannolla.

Toiseksi Suomen kaivostoiminnan kehityspolut
Kuten jo aikaisemmin todettu, Suomessa alkoi 2000-luvulla kaivostoiminnan uusi tuleminen 90-luvun hiljaiselon jälkeen. Piristysruiske tuli erityisesti Kiinasta metallien nousseen kysynnän muodossa, joka nosti metallien hinnat nopeaan nousukiitoon. Aiemmin 90-luvun puolivälissä malminetsintä ja kaivostoiminta oli sallittu Suomessa ulkomaisille yhtiöille, jotka nyt alkoivat pikkuhiljaa käynnistää toimintaansa maassa. Oli mukana joitakin suomalaisiakin toimijoita ja geologien ja kaivosinsinöörien kysyntä oli kova. Kehitys on tämän jälkeen ollut nopeaa ja useita uusia kaivoksia on avattu ja lupaavia esiintymiä löydetty. Kaivostoiminta on tuonut uutta taloudellista aktiivisuutta ja työllisyyttä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen, mutta myös ympäristö- ja sosiaalisia haasteita ja suoranaisia ongelmia. Tätä kirjoittaessa kaivostoiminnassa eletään taas laskusuhdanteen aikaa, vaikka pitkän tähtäimen näkymät ovat edelleen positiiviset.
Yksi nousukautta luonnehtiva tekijä verrattuna menneeseen on suurien ja malmipitoisuudeltaan köyhien esiintymien kehittäminen kaivoksiksi. Tässä on Suomessa nyt otettu askel kohti kehitystä, joka on ollut normaalia monissa kaivosmaissa jo jonkin aikaa. Kansainvälisesti vertaillen Suomen kaivokset ovat olleet kautta historian varsin pieniä! Tärkeimpiä köyhiin malmeihin liittyviä ympäristöpaineita ovat lähtökohtaisesti maankäytön, hyödyntämättömän kiviaineksen (sivukivi ja rikastushiekat) sekä energian käytön kasvu. Tutkimuksessani en tarkastellut kaivosten veden käyttöä, mutta Suomessa veteen liittyvät paineet ovat myös tärkeässä roolissa kaivosympäristöjen suojelussa. Uusi kehitys on tehnyt monista uusista kaivoksista hyvin näkyviä, sekä hallinnaltaan aiempaa haastavampia. Näin ollen tulevassa kehityksessä korostuu suunnittelun ja toteuttamisen hallinnan tärkeys.

Väitöskirjatyössäni tutkin yhdessä kollegoideni kanssa kaivostoiminnan mahdollisia tulevaisuudenpolkuja Suomessa. Poluissa on vaihtelua, niin kuin tulevaisuuden arvioinnissa aina, mutta suurella todennäköisyydellä kaivostoiminnan kasvu tulee jatkumaan ainakin vuoteen 2020 ja mahdollisesti vuoteen 2030 asti. Tämän jälkeinen kehitys tulee riippumaan paljon siitä, millaisia esiintymiä saadaan kehitettyä kaivoksiksi asti. Kaivostoiminnan kehitysnäkymät Suomessa riippuvat paljon kansainvälisen mineraalimarkkinan toiminnasta, josta näkyvimpänä elementtinä ovat metallien hinnat. Lisäksi suuri vaikutus on kotimaisella lainsäädännöllä ja toimintaympäristön kehittymisellä.

Kolmantena kestävän kehityksen teorian soveltaminen kaivostoimintaan
Kaivostoimintaan liittyvä kestävän kehityksen tematiikka voidaan jakaa kahteen osioon: mineraalivarojen riittävyyteen sekä kestäviin toimintatapoihin kaivoksella. Molemmat näistä osiosta linkittyvät ihmiskunnan hyvinvointiin maapallolla ja kestävät toimintatavat myös eliökunnan hyvinvointiin.

Mineraalivarojen riittävyyttä tarkastellaan luontevimmin aikaskaalan kautta: lyhyen aikavälin riittävyys vs. pitkän aikavälin riittävyys. Lyhyellä aikavälillä mineraaliraaka-aineiden saatavuus saattaa häiriintyä, jos toimitusyhteydet kauppapartnereilta jostain syystä lakkaavat. Lisäksi epätasapaino mineraalien kysynnän ja tarjonnan välillä saattaa aiheuttaa lyhytaikaisia saantiongelmia. Pitkän aikavälin riittävyys (tai ehtyminen) on jonkin raaka-aineen loppuun käyttämistä maailmanlaajuisella tasolla ja mineraaliraaka-aineiden osalta tätä ehtymistä on yritetty mallintaa monissa tutkimuksissa. Koska mineraalikaivannaiset ovat ehtyvä luonnonvara, niin geologisessa mielessä ne ennen pitkää loppuvat. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että tähän mennessä tunnetun raaka-ainevarannon määrä on jatkuvasti kasvanut ajan kuluessa kaivostoiminnan kasvusta huolimatta. Varsinaista ehtymistä suurempana kysymyksenä pidetäänkin tällä hetkellä sitä, että ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten kasvu saattaa tulevaisuudessa rajoittaa köyhimpien esiintymien hyödyntämistä.
Mineraalivarojen riittävyyden lisäksi kaivosyrityksen toimintatavat muodostavat toisen kestävän kaivostoiminnan osion. Tähän liittyen voidaan todeta, että kaivoksella tapahtuva toiminta ja sen laatu on aina yrityksen vastuulla. Tähän sisältyvät lähiympäristön suojelu, työturvallisuus ja sidosryhmätoiminta, mutta myös yrityksen kannattavuuden turvaaminen. Kannattavuus on kestävyyden kannalta oleellista, sillä sen kautta turvataan osaltaan toiminnan jatkuvuus. Yritysten toiminnan lisäksi hallinnon laadulla, yhteiskunnan poliittisella kypsyydellä ja sananvapaudella on tärkeä rooli kaivostoiminnan kansallisten reunaehtojen muotoutumisessa. Hyvällä hallinnolla voidaan vaikuttaa paitsi yritysten toimintatapoihin, myös toiminnasta yhteiskunnalle saatavaan hyötyyn erityisesti verotuksen kautta. Lainsäätäjien haasteellisena tehtävänä onkin kaivosverotuksen ja -maksujen säätäminen siten, että ne hyödyttävät riittävästi yhteiskuntaa aiheutettuun haittaan nähden, mutta eivät kuitenkaan vaikeuta liikaa yritysten toimintaa työllistäjinä ja investoijina. Yritysten ja hallinnon lisäksi myös tutkimuksella ja asiantuntemuksella on oma roolinsa kaivostoiminnan kestävyyden edistämisessä.
Suomen kaivostoiminnan kestävyys?

Kuinka kestävänä Suomen kaivostoimintaa voidaan sitten pitää? Aihe on moniulotteinen, mutta sitä voidaan tarkastella seuraavien teema-alueiden kautta, joihin väitöstutkimukseni tuo omalta osaltaan selkeyttä: 1) yhteiskunnallinen konteksti, 2) kaivostoiminnan käytännöt, 3) kaivostoiminnan jatkuvuus ja 4) toimialan tutkimuksen ja kehityksen taso.
Hallinnon laatu ja poliittinen kypsyys ovat Suomessa kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla ja maassamme on siten hyvät lähtökohdat läpinäkyvään ja toimivaan lainsäädäntöön ja hallintoon kaivosasioissa. Lisäksi sananvapaus ja äänioikeus tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden mielipiteensä ilmaisemiseen ja vaikuttamiseen. Suomalaisten vallitseva arvomaailma vaikuttaakin pitkällä tähtäimellä siihen, miten kaivostoimintaa Suomessa harjoitetaan. Näin ollen yhteiskunnallinen konteksti kaivostoiminnan harjoittamiseen maassamme on kansainvälisesti vertaillen hyvä.

Kaivostoiminnan ympäristökäytännöt ja työturvallisuus ovat merkittävästi parantuneet vuosikymmenien kuluessa ja ovat kansainvälisesti tarkastellen nykyisin hyvällä tasolla. Näin ollen voidaan kehityksen arvioida olevan kestävällä polulla. Kuten jo mainittu, Suomen kaivostoiminnassa ovat aiemmin dominoineet pienet ja pääosin maanalaiset hankkeet. Nykyisen nousukauden aikana on kuitenkin ollut kannattavaa kääntyä kohti suurempia ja köyhempiä esiintymiä, joiden hyödyntämisen suunnittelu ja toiminnan hallinta on haasteellisempaa. Se miten hyvin uusien hankkeiden toteuttamisessa onnistutaan, määrittää ainakin osittain kehityksen suunnan tulevaisuudessa. Kestävän kehityksen suunta vaatii kuitenkin väistämättä jatkuvaa tutkimusta, kehittämistä ja investointihalukkuutta ympäristöystävällisempien ja energiatehokkaampien teknologioiden käyttöönottoon kaivospaikoilla.

Uudet kaivoshankkeet ovat olleet keskusteluissa esillä erityisesti niiden sosiaalisten vaikutusten tai pikemminkin sosiaalisten konfliktien takia. Tämä on luonnollista, sillä kaivoshanke aiheuttaa suurimman näkyvän muutoksen ympäristöönsä juuri elinkaarensa alussa. Sen sijaan itse tuotantovaiheen aikana varsinaiset konfliktit ovat harvinaisempia, jos kaivos ei tuota merkittäviä ongelmia ympäristölleen ja hyödyttää naapureitaan. Tämä on nähtävissä monilla suomalaisilla kaivospaikkakunnilla, joissa kaivos on toiminut yhteiskunnan osana vuosikymmeniä, Kemissä ja Pyhäjärvellä 60-luvulta lähtien. Suomessa kaivostoiminnan työturvallisuus ja työntekijöiden tulotaso on hyvä ja moni yritys osallistuu aktiivisesti sidosryhmätoimintaan ja oman yhteisönsä toimintaan. Näin ollen suomalaisen kaivostoiminnan sosiaalinen kestävyys vaikuttaisi olevan verraten hyvällä tasolla sosiaalisten haasteiden suuntautuessa hyödyn turvaamiseen kaivospaikkakunnille myös tulevaisuudessa sekä ennakoivaan ja läpinäkyvään kommunikointiin ja ongelmanratkaisumalleihin.
Kaivostoiminnan jatkuvuuden kannalta kaksi seikkaa ovat merkittäviä: onko maassa tarpeeksi potentiaalisia malmioita ja onko niiden hyödyntäminen mahdollista. Hyödyntämiseen vaikuttavat sekä taloudelliset, ympäristölliset että sosiaaliset seikat. Käsittelin työssäni vain lyhyesti kaivostoimintaan ja malminetsintään tehtäviä investointeja sekä kaivosyritysten kykyä selvitä talouden notkahduksista. Tämä teema-alue on kuitenkin tärkeä arvioitaessa kaivostoiminnan pitkän ajan jatkuvuutta Suomessa sillä ilman toiminnan kannattavuutta yritystoiminta vääjäämättä hiipuu. Toisaalta Suomi on nähty kiinnostavana investointikohteena malminetsinnän ja kaivostoiminnan osalta, mutta toisaalta joidenkin yritysten kyky puskuroida talouden heilahteluja on huono. Tämä olisi kiinnostava tutkimustematiikka tulevaisuudessa, joka toisi lisävaloa taloudellisen kestävyyden arviointiin.

Ja lopuksi, meillä tutkijakunnalla on mahdollisuus jatkuvasti kehittää kaivostoiminnassa käytettävää teknologiaa ja käytäntöjä, joiden avulla voidaan parantaa kannattavuutta, vähentää kaivosten negatiivisia ympäristövaikutuksia ja lisätä ymmärrystä kaivostoiminnan paikallisista, kansallisista ja kansainvälisistä vaikuttimista ja vaikutuksista. Kaivostoiminta on sellainen teollisuudenala, johon liittyvä tematiikka läpileikkaa geologian, tekniikan, ympäristötieteiden, taloustieteen, oikeustieteen ja sosiologian aloja ja tarjoaa siten loistavan kentän aidosti monitieteiselle tutkimukselle. Onnistuessaan tällaisella tutkimuksella on mahdollisuus nostaa kestävän kaivostoiminnan tavoittelu kokonaan uudelle tasolle.

Espoossa 23.5.2014 Mari Tuusjärvi