Kirja-arvio: Syötäväksi kasvatetut

Lappalainen, Elina (2012): Syötäväksi kasvatetut

 

Maltillisen eläinpolitiikan oppikirja

 

Maalaistyttö Elina Lappalainen muutti kaupunkiin toimittajaksi. Yli
vuoden siirtelin työpöydällä Lappalaisen (2012) kirjaa Syötäväksi
kasvatetut. Vasta tartuin siihen Latviassa kotieläintutkijoiden
kokouksen iltana. Täällä oli sangen helppo ymmärtää Lappalaisen
kuvaamat tilanteet, joissa toimittaja (tai tutkija) törmää
vaikenemisen muuriin. Lappalainen kysyi eläimistä, itse olen ollut
utelias riikalaisen ystäväni Ukrainamielipiteestä.

Vaikeneminen on itsekritiikkiä ja suojelua. Mutta eihän maaseudulla
voi olla mitään salattavaa, sehän on ihan pelkkää idylliä vaan! Silti
Lappalainen singahti Etelä-Suomen tietokirjailijoiden eturiviin. Ei
turhaan, koska hän kirjoittaa hyvin. Syötäväksi kasvatetut on sekä
tietokirja että tulkki kaupunkisuomen ja maaseudun välillä. Se on
kulttuurihistoriaa ja karjatalouden käytänteiden kuvausta. Aiheena
eläimet eli se sopii ihanasti radikaalin feministisen
oikeustaisteluliikkeen jälkilämpöön.

Kirjan pääkappaleet on otsikoitu karjatalouden eikä biologian
näkökulmasta. Maatalouden rakennemuutos lyödään lukijan eteen yhdessä
sivussa selittelemättä. Sen kurjistamisvaikutuksen johdosta
karjatuotteiden tuonti Suomeen kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Maatilat
lopettavat ja eläintyöläiset siirtyvät sosiaaliluukulle, tosin tästä
Lappalainen ei kirjoita mitään. Hänen havaintomaailmassaan se ei ole
niin ilmeistä.

Eläintyö on huonosti palkattua, likaista ja raskasta työtä. Ei silti
saa vaipua epätoivoon. Eläintyötä pitää voida muuttaa ja kehittää.
Kehityksen esteenä ei ole Eu-pankkien korkoprosentti tai globaali
tautiepidemia. Eikä eläintyön tulevaisuus voi nojata valtion
valvontaan vaan ammattiin ja taitoihin. Ihmisen pitää pystyä hoitamaan
kotieläintä ilman, että häntä syytetään lain ja tukiehtojen rikkojaksi.

Lappalainen käyttää kirjan viimeiset luvut uuden eläinsuojelulain
taustojen pohdintaan. Hän muistaa myös Kataisen vuosikymmenen takaista
hallitusohjelmaa, jossa on kirjoitettu ”eläintilallisten
työnhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen kiinnitetään huomiota”. On
ehkä tuskin vain hallitusohjelman ansiota, että maataloustutkimuksen
piirissä levisi ymmärrystä siitä, että karjatilallisten ja eläimen
hyvinvointi on yksi ja sama asia. Hurskaista lauseista riippumatta
maaseudun sosiaaliturva heikkenee. Yhä vielä on eläinsuojelusta
todella pitkä matka maatalouspolitiikkaan.

Hyvä kirja.

 

Katri Karkinen