Suomen Akatemia myönsi Itä-Suomen yliopistolle yli 550 000 euron rahoituksen Primäärit mineraalivarannot -rahoitushaussa. Rahoitusta sai kaksi professori Rauno Sairisen johtamaa tutkimushanketta.

Toisessa rahoitetuista hankkeista tutkitaan sosiaalisen toimiluvan (SLO) käsitettä, sen sisältöjä ja yhteiskunnallisia taustaedellytyksiä kaivosteollisuudessa. Hanke on vertailututkimus Suomen, Kanadan ja Australian välillä. Siinä analysoidaan erityisesti kaivosteollisuuden yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä kohdemaissa.

Tutkimuksessa selvitetään kansallisen tai osavaltiokohtaisen sääntelyn ja muiden institutionaalisten tekijöiden merkitystä sosiaalisen toimiluvan politiikassa sekä analysoidaan paikallisia protesteja ja kansalaisten asenteita sosiaalisen toimiluvan kehityksessä. Näiden pohjalta arvioidaan kaivospolitiikan tulevaisuuden haasteita. Tutkimus tehdään yhteistyössä Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen sekä kansainvälisten partnereiden, muun muassa Queenslandin yliopiston ja Brittiläisen Kolumbian Yliopiston, kanssa. Jyväskylän yliopiston osahanketta johtaa akatemiatutkija Tapio Litmanen. Tutkimushanke sai rahoitusta nelivuotiskaudeksi yhteensä 595 407 euroa, josta Itä-Suomen yliopiston osuus on 387 124 euroa.

Toinen rahoitusta saanut hanke on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa selvitetään kaivostoiminnasta koituvia ekotoksikologisia ja ympäristöterveydellisiä riskejä pintavesistöissä. Itä-Suomen yliopiston osuudessa selvitetään, miten paikallinen väestö kokee vesistöjen pilaantumisesta aiheutuvat haitat ja riskit. Hankkeen muissa osioissa selvitetään muun muassa orgaanisen aineen, metallien vuorovaikutuksen ja kulkeutumisen sekä mikrobitoiminnan roolia pintavesistöissä. Tutkimustietoa voidaan hyödyntää, kun tehdään riskiarviointia sekä suunnitellaan ympäristön kunnostusmenetelmiä metallikaivosten vaikutusalueilla. Tutkimuskonsortiota johtaa Jyväskylän yliopistossa professori Jussi Kukkonen, ja se sai yhteensä 1 065 734 euron nelivuotisen rahoituksen. Itä-Suomen yliopiston osahankkeen rahoitus on 166 122 euroa. Muina partnereina ovat Suomen ympäristökeskus (Syke) sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Suomen Akatemia rahoittaa mineraalitutkimusta Primäärit mineraalivarannot -rahoitushaussa yhteensä neljällä miljoonalla eurolla. Rahoitusta myönnettiin kuudelle hankkeelle. Akatemialta haettu rahoitus oli kokonaisuudessaan noin 24 miljoonaa euroa. Haku oli osa Suomen Akatemian saamaa vuoden 2013 valtion lisätalousarvion rahoitusta. Sen suoman rahoituksen tavoitteena on osaamisperusteisen kasvun tukeminen Suomessa.

Lisätietoja: professori Rauno Sairinen, puh. 050 442 3146, rauno.sairinen(at)uef.fi, yliopistotutkija Tuija Mononen, puh. 040-5777019, tuija.mononen(at)uef.fi.

(Teksti: Gaudeamus)

Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen hahmottaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen prosessia. Teos sisältää innostavia, tutkijan arkielämästä kumpuavia virikkeitä opiskelijoille ja tutkijoille.

Aikamme ongelmat ilmastonmuutoksesta lajien häviämiseen ja yleiseen ekologiseen niukkuuteen kyseenalaistavat yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden perinteiset lähestymistavat. Yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus liikkuu parhaimmillaan lähellä valtaa ja politiikkaa, joten siinä joudutaan tavanmukaista enemmän pohtimaan myös suhdetta yhteiskuntaan ja julkisuuteen.

Polkuja yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen esittelee erilaisia historian, antropologian, sosiologian, viestinnän, maantieteen, politiikan tutkimuksen ja tulevaisuudentutkimuksen menetelmäpolkuja ja näyttää, kuinka moninaisia yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen menetelmät voivat olla ja kuinka ne ovat yhteydessä yhteiskuntatieteen yleiseen menetelmäkehitykseen.

Ilmo Massa on valtiotieteiden tohtori ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen dosentti. Hän hoitaa parhaillaan ympäristömuutoksen ja -politiikan vastuuprofessorin tehtäviä Helsingin yliopistossa.

Ympäristön tutkimusta pidetään lähtökohtaisesti monitieteisenä tai tieteidenvälisenä tutkimusalueena. Erityisesti yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus on luonteeltaan perinteiset tieteenalarajat ylittävää, ohittavaa tai läpäisevää. Tällaiseen tutkimukseen liittyy paitsi merkittäviä institutionaalisia haasteita, myös kimurantteja metodologisia kysymyksiä. Loppukeväällä ilmestyvä teoksemme Katri Huutoniemi & Petri Tapio (toim.) Transdisciplinary Sustainability Studies: A Heuristic Approach (Routledge 2014) tarkastelee näitä kysymyksiä uudelta kantilta.

Heuristiikka_kansi

Lähdemme liikkeelle pirullisen ongelman (wicked problem) käsitteestä, joka viittaa siihen, että ratkeamattomien epävarmuuksien ja arvoristiriitojen vuoksi ongelmille ei ole tyhjentävää määritelmää eikä optimaalista ratkaisua. Yhteiskunnallisesti orientoituneen tutkijan näkökulmasta asetelma on hämmentävä: Millaisia metodologisia periaatteita tulisi noudattaa, kun ongelman määrittely itsessään on ongelma? Toimittamamme teoksen kantavana teemana oleva heuristinen lähestymistapa etsii tieteidenvälisiä reittejä ongelmallisten tilanteiden kohtaamiseen ja tarkasteluun. Heuristiikalla tarkoitamme ajattelun välineitä, joilla tutkija lähestyy tutkimustilannetta ja poimii sieltä tekijöitä, joiden avulla on mahdollista jäsentää ongelmaa ja löytää siihen ratkaisuja.

Teos koostuu johdantoluvusta sekä kymmenestä erillisestä artikkelista, joiden kirjoittajat ovat
poikkitieteellisen ympäristö- ja kestävyystutkimuksen asiantuntijoita Suomesta ja ulkomailta. Esipuheen teokseen on laatinut tieteidenvälisyys-keskustelun uranuurtaja Julie Thompson Klein. Artikkelien kirjoittajat tarkastelevat ympäristö- ja kestävyysongelmien jäsentämiseen, tarkasteluun ja ratkaisemiseen liittyviä heuristisia näkökohtia omien tutkimusteemojensa kautta. Artikkelit muodostavat kolme toisiinsa lomittuvaa kokonaisuutta, jotka käsittelevät tieteenalarajat ylittävää heuristiikkaa ongelmien kehystämisessä (osa I), ongelmien ratkaisemisessa (osa II) ja inhimillisen tiedon sopeuttamisessa ekologisiin reunaehtoihin (osa III).

Ensimmäisen osan artikkelit valottavat ongelmien tunnistamisen ja rajaamisen merkitystä poikkitieteellisessä tutkimuksessa sekä antavat esimerkkejä erilaisista kehystämisen tavoista. Esitämme Risto Willamon kanssa systeemi- ja kompleksisuusteoriaan pohjautuen ulospäin suuntautuvan ajattelun heuristiikkaa ympäristöongelmien kokonaisvaltaiseksi hahmottamiseksi. Jari Lyytimäki ja Lars Kjerulf Petersen käsittelevät integroivien käsitteiden heuristista merkitystä kestävyyden arvioinnissa, ja tarkastelevat kirjoituksessaan ekosysteemipalveluiden käsitettä kaupunkiympäristöjen tutkimisessa. David Banister käsittelee liikenteen avainkysymysten muotoumista tieteen ja politiikan rajapinnalla ja osoittaa, kuinka kestävän liikkumisen mahdollisuuksia voidaan huomattavasti avartaa matkustusajan uudelleen määrittelyllä. Petri Tapio, Mattias Höjer, Åsa Svenfelt ja Vilja Varho erittelevät liikenteen ympäristökysymyksiä koskevan tapauksen avulla keinoja rakentaa, kuvata ja vertailla vaihtoehtoisia skenaarioita, ja esittävät huomiota eri skenaarioprosessien käyttämisestä kestävän tulevaisuuden tavoittelussa.

Kirjan toisessa osassa pureudutaan ongelmanratkaisuun poikkitieteellisessä toimintaympäristössä. Kun osapuolilla on toisistaan poikkeavia uskomuksia, arvoja ja intressejä, ratkaisujen etsiminen edellyttää tilannekohtaista harkintaa. Christian Pohl kuvaa tutkimusprosessin kannalta kriittisiä kysymyksiä tieteellisen ja käytännöllisen maailman rajalla, ja esittää viisi heuristista työkalua, jotka auttavat onnistuneen prosessin luomisessa. Troy E. Hall ja Michael O’Rourke luovat systemaattisen katsauksen poikkitieteellisten projektien kommunikaatio-ongelmiin, ja esittävät pienryhmien sosiaalipsykologiaan ja sosiokulttuuriseen oppimisteoriaan pohjautuvia käytännön ratkaisuja. Vilja Varho ja minä kirjoitamme ympäristöongelmien ratkaisumahdollisuuksien etsimisestä asiantuntijaharkinnan perusteella ja kuvaamme yhden asiantuntijaharkintaan pohjautuvan tutkimusmenetelmän. Riikka Paloniemi ja Annukka Vainio tarkastelevat sosiaalipsykologian näkökulmasta kahta keskeistä yhteistoiminnan heuristiikkaa, luottamusta ja dialogia, ja selvittävät niiden yhteyksiä ympäristönsuojelua edistävien toimien toteuttamiseen.

Kirjan kolmas osa koostuu kahdesta artikkelista, jotka pohtivat inhimillisen tiedon ja yhteiskuntien ekologisen kestävyyden välisiä suhteita valitsevasta tietokäsityksestä poikkeavalla tavalla. Janne I. Hukkinen ja minä lähestymme tiedon ongelmaa autopoieettisen epistemologian viitekehyksessä, jossa heuristiikat nähdään kognitiivisten systeemien sopeutumina ympäristöönsä. Teoksen päättää Robert Frodeman kirjoitus, jossa hän pohtii poikkitieteellisyyttä ratkaisuna tiedon ylituotantoon. Hänelle poikkitieteellisyys ei ole vain tutkimuksellinen väline kestävyyden saavuttamiseksi, vaan kehotus tarkastella tiedontuotannon päämääriä kestävyyden nimissä.

Teos on suunnattu ennen kaikkea poikkitieteellisestä ympäristötutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille, mutta tarjoaa ajattelun aineksia muillekin ongelmakeskeisen tutkimuksen harjoittajille. Yksittäiset artikkelit edustavat oman alansa viimeaikaista tutkimusta ja ovat siten hyödyllistä luettavaa myös erikseen.

Katri Huutoniemi

Hämeenlinna, 2.-3.10.2014

NJF-seminaari 476 Economics of Animal Health and Welfare.
Heterogeneity, emerging issues and incentives for change.

Ympäristökeskustelu sivuaa joskus ruuan etiikkaa.

Eläimen roolin tunnistaminen ruuan etiikassa edellyttää käsitteellistä selkeyttämistä. Nordisk Jordbruksforskning :n järjestämässä, englanninkielisessä seminaarissa Hämeenlinnassa ensi syksynä on tarkoitus keskustella ihmis-eläin -suhteesta ja karjataloudesta. Kansalaiset, jotka ymmärtävät eläimen moninaisen sosiaalisen ja kulttuurisen roolin, eivät löydä paikkaansa siinä retoriikassa, jossa se ruokavaliossa ja toimeentulona kokonaan kielletään.

Millainen on maailma, johon mahtuvat sekä karjatalous että vastuu ympäristöstä?

Maatalouspolitiikan tavoite on eläimen hyvinvointi. Eläimen hyvinvointi ja terveys liittyvät toisiinsa. Hyvinvointi on ideologinen tavoite, sen sijaan terveyttä voidaan jopa mitata. Jos eläimen hyvinvointi ja terveys riippuvat toisistaan, mikä rooli on karjatalouden järjestämisellä? Karjatalous syntyy turvallisuuden, yhteiskunnan tulonjaon ja ympäristövalvonnan ristipaineissa. Asiantuntijoille on jätetty suuri vastuu siihen liittyvistä asioista.

Kuka karjataloudesta hyötyy ja kuka siitä kärsii? Mihin se olisi sijoitettava – lähelle vai kauas, maaseudulle vai kaupunkiin?
Kärjistyvätkö kotieläinhoitajan ja suurkasvattamoyrittäjän ristiriitaiset edut?

Eläimen hyvinvointi on vain yksi tavoite punnittaessa karjatalouden mahdollisuuksia ja seurauksia.
Ruokaskandaalit ja turkiskiista nostivat ihmisten valmiutta tarkastella eläimen tuotannon laatua. Eläimen hyvinvoinnilla on toki tehtävä laadun varmistamisessa, mutta lisäksi on edellytettävä ruuan vastuullista markkinointia ja tuotannon kestävyyttä sekä hygieniaa. Tuotannon liikkeelle panevat voimat pitäisi voida tunnistaa tarkemmin tulevaisuutta ajatellen.

Keskusteleminen karjasta kuuluu ruuan etiikkaan.

NJF:n sivut seminaarista

Katri Karkinen

Kansainvälisen sosiologiajärjestön ISA:n Research Committee 24 (RC24) on jo jonkin aikaa työskennellyt perustaakseen ympäristösosiologian tiedejournaalin lippulaivakseen. RC24 onkin saanut sopimuksen Routledgen kanssa ja lehti on nyt aloittanut toimintansa. Lehden ideaan, toimitusneuvoston koostumukseen ja artikkeleiden lähettämiseen voi tutustua osoitteessa: http://explore.tandfonline.com/page/bes/aedarchives/rens-call-for-papers/#_=_

Hei,

Minut äänestettiin tänä keväänä  kansainvälisen sosiologiyhdistyksen ISA:n (International Sociological Association) RC24:n eli Environment and Society -tutkimuskomitean johtokunnan jäseneksi kaudeksi 2014-2018. ISA :n kongressi järjestetään kerran neljässä vuodessa Olympialaisten tapaan, sen lisäksi ISA järjestää välikongressin. Tänä vuonna kongressi järjestetään Yokohamassa, Japanissa, 13.-19.7.2014, tuolloin myös johtokunnan uudet jäsenet esittäytyvät. Johtokunnan jäsenenä saan mahdollisuuden kuulla tutkimuksen kannalta kiinnostavia asoita sekä edistää yhteiskuntatieteellistä ympäristötutkimusta. Tarkempi kuva johtokunnan jäsenen tehtävistä ja vaikutusmahdollisuuksista tarkentuu kesän aikana. Voin myös välittää suomalaisten toiveita johtokuntaan. RC24 on vastikään alkanut julkaista uutta lehteä Environmental Sociology, johon toivotaan kontribuutioita.

Kesäisin terveisin

Marja Ylönen, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto (marja.k.ylonen AT jyu.fi)

Asiantuntijat ympäristöpolitiikassa – vuoropuhelijoita vai vallankaappaajia?

YHYS:n perinteinen kevätneuvokki järjestettiin 8.5.2014 Helsingissä. Teemana oli tällä kertaa tieteen ja politiikan vuoropuhelu, jota käsiteltiin tehokkaan iltapäivän aikana useista eri näkökulmista. Tapahtuma keräsi yli 50 osallistujaa.

Ympäristöneuvos Sauli Rouhinen avasi tilaisuuden pohtimalla tiedeyhteisön roolia kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä. Häneen jälkeensä puheenvuoronsa saivat edustajat niin ympäristöministeriöstä, yliopistoista kuin konsulttitoimistostakin. Eräs päivän tärkeistä kysymyksistä oli tieteen rooli vallan ytimessä: kuka lopulta edustaa tiedettä päätöksenteossa, ja pääsevätkö politikot ”liian helposti” tieteen ohi? Millaista tietoa päätöksenteon tueksi lopulta tarvittaisiin: paneeleja, yksittäisiä asiantuntijoita vai erilaisia synteesiraportteja?
Paikoin kiihkeääkin keskustelua herätti kysymys konsulttien ja sisältöosaamisen välisestä suhteesta: onko konsulteilla substanssiosaamista, tai tarvitseeko sitä olla? Onko tilauksesta tehtyjä selvityksiä tuottava tutkimustyö lopulta kovin eri asia kuin konsultointi? Lopullisia vastauksia päivän aikana ei löydetty, mutta tilaisuus herätti runsaasti ajatuksia ja toi esiin runsaasti eri näkökulmia samaan teemaan.

Neuvokin esitykset löytyvät aineistona YM:n sivuilta:
http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Kevatneuvokki_2014_aineisto%2829287%29

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen Yrjö Haila -palkinto

Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen seura YHYS ry järjestää vuosittain gradukilpailun, jolla haetaan ansiokkaita maisteritason opinnäytetöitä yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalta. Palkinto on nimetty Yrjö Haila -palkinnoksi seuran pitkäaikaisen puheenjohtajan ja maamme ensimmäisen ympäristöpolitiikan professorin kunniaksi.

Kilpailussa tutkimusala ymmärretään laajasti eikä kilpailuun ilmoitettavien tutkielmien koulutusohjelmia rajata. Sama koskee tutkielman kieltä. Palkittavien tutkielmien aihepiirejä voivat esimerkiksi olla ihmisen ja (luonnon-)ympäristön välinen vuorovaikutus, luonnonvarojen käyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat ja kiistat, ilmastonmuutos sekä lajiensuojelu. Päätöksen palkittavastatyöstä tekee seuran johtokunta. Palkittavan työn tulee olla korkeatasoinen opinnäyte, ja sen tulee myös puhutella monitieteistä tutkimusyhteisöä ja osaltaan tuottaa yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen tietämystä. Tämän lisäksi opinnäytteissä arvostetaan ongelmien ratkaisuvaihtoehtoja ja hyviä yhteiskunnallisia käytäntöjä kehittävää otetta.
Kilpailun työt tulee vuosittain jättää 30.6.mennessä, ja kilpailuun osallistuvien tutkielmien tulee olla yliopiston muodollisesti hyväksymiä päättyvän lukuvuoden aikana (eli 1.8.-30.6.). Vapaamuotoisen hakemuksen jättää työn ohjaaja. Hakemukset vastaanottaa ja kokoaa ja lisätietoja antaa FT Mikko Jalas (mikko.jalasATaalto.fi).
Hakemukseen liitetään:
– työn tiivistelmä
– työstä annettu lausunto
– työn ohjaajan lyhyt perustelu palkinnon myöntämiselle
– verkko-osoite tai muu tapa, jolla seuran johtokunta saa koko työn käyttöönsä
– graduntekijän yhteystiedot

Työt arvioi ja palkinnon saajan päättää YHYS ry:n johtokunta jättämispäivää seuraavassa
kokouksessaan. Palkinto luovutetaan seuran järjestämässä vuosittaisessa tutkimuskollokviossa, joka
tänä vuonna järjestetään Helsingissä 3.-4.11.2014.

YHYS ry. perustettiin vuonna 1994 edistämään yhteiskuntatieteellistä ja monitieteistä ympäristötutkimusta. Seuran säännöissä mainitaan myös valtakunnallinen rooli toimia ympäristötutkijoiden ja alan opintoja harjoittavien yhteistyöelimenä. Seuramme on siis tänä vuonna 20-vuotias, ja tasakymmenet onkin pantu merkille: marraskuussa Helsingissä järjestettävän syyskollokvion otsikko on Practising environmental social science: 20 years of contested methodologies. Mutta mitä kuuluu yhteiskuntatieteelliselle ympäristötutkimukselle; entä miten YHYS voi vaikuttaa alan tilaan ja tolaan?

YHYS:in toiminta vaikuttaa oikeastaan aika vakiintuneelta, joku voisi sanoa jopa rutinoituneelta. Näkyvimmän osan toimintaa muodostavat Kevätneuvokit ja kansainväliset kollokviot. Molemmat järjestetään vuosittain, ja ne tapaavat koota laajat ja pääosin myös eri yleisöt. Kollokviot ovat tähän mennessä tuoneet vieraaksemme kuutisenkymmentä kv. plenaristia. Tapahtumakalenteria ovat täydentäneet temaattiset puolipäiväseminaarit, joita on vuosittain toteutettu yhteisvoimin muiden kotimaisten tieteellisten seurojen kanssa.

Tapahtumien järjestelyjen suhteen seuran panos on luultavasti aika lailla optimissaan. Tuntuu siis, että merkittävään aktiivisuuden lisäämiseen ei ole tarvetta eikä voimavarojakaan – uudistuminen on tietenkin eri kysymys. Seuran jäsenmäärä on suhteellisen pieni, mikä ajoittain on avannut myös keskustelun tieteellisen seuran lippulaivasta eli alan omasta tieteellisestä journaalista. Esikuvia ajatukselle tietenkin on: Terra, Alue & Ympäristö, Sosiologia, Maaseudun uusi aika, ja monia muita. Ajatus yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen omasta lehdestä on monista tuntunut innostavalta, kun taas toisessa vaakakupissa ovat olleet kysymykset statuksesta, tieteellisestä laadusta ja tietenkin taloudellisista resursseista.

Omaan lehteen liittyvät kysymykset ovat todellisia, ja YHYS:in tiedotus- ja julkaisutoiminta onkin pääosin hoidettu seuran sivuilla julkaistavan jäsenlehden sekä yt-ymp –sähköpostilistan turvin. Jäsenlehti on oman ilmestymisrytminsä vanki, mutta nopeatempoiseen keskusteluun sopiva sp-lista voisi kieltämättä olla nykyistä aktiivisempi keskustelualusta. Monen sisarusseuran esimerkin mukaan YHYS ottaa tänä vuonna askeleen sosiaaliseen mediaan ja perustaa seuran Facebook-sivut. Ilmiselvä haaste on saada aktiivisia kavereita.

Vaikka YHYS:illä ei ole primääristä koulutustehtävää, alan koulutusta on seurattu hyvin aktiivisesti. Etenkin jatkokoulutuksen kohdalla on tapahtunut suuri muutos, kun toimijoiden yhteistyöhön perustunut kansallinen koulutusmalli on purkautunut. Myös seurassa kannattaa alkaa pohtia aikaa YHTYMÄ-tutkijakoulun jälkeen. Perustutkintokoulutuksen saralla YHYS alkaa ensi syksyn kollokviosta lukien myöntää vuoden parhaan pro gradu –tutkielman palkinnon, joka on seuran monivuotisen puheenjohtajan kunniaksi nimetty Yrjö Haila –palkinnoksi. Vuosittaiseksi vakiintuva kilpailu voidaan saada riittävän laadukkaaksi vain alan opettajien verkoston kautta, joten seura toivoo aktiivisuutta parhaiden töiden esiin nostossa.

YHYS:in tehtäviin lukeutuu myös yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen etujen ajaminen. Tämän vähän monimielisen asian alla on ajoittain keskusteltu muun muassa alan tutkimusrahoituksen tilanteesta ja etenkin menestymisestä Suomen Akatemian hauissa. Myös uusi rahoitusmuoto, joka tunnetaan nimellä strateginen tutkimusrahoitus, kuuluu epäilemättä tähän kokonaisuuteen. Monitieteisen alamme kilpailuprofiili on kroonisesti näyttäytynyt melko hankalalta, ja oma käsitykseni on, että yhäti kiristynyt rahoituskilpailu ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen erikoistuminen ovat alan asemaa edelleen sumentaneet.

Esimerkiksi keväällä 2014 Suomen Akatemian BY-toimikunta päätti myöntää rahoituksen 13 %:lle akatemiahankehakemuksista. 14.5. päivätty päätöslista kertoo, että 29 rahoitetun tutkimushankkeen joukossa ei ole oikeastaan yhtään yht.ymp –alan hanketta. Samanlaisia asetelmia on nähty aiemminkin, mutta asian syvällisempi tarkastelu ei ole lainkaan helppoa. Joka tapauksessa YHYS:in tehtävä on parhaansa mukaan pitää yllä keskustelua monitieteisen ympäristötutkimuksen sisällöistä ja yhteiskunnallisista rooleista, ja tähän työhön seuran aktiivit toivovat jäsenistöltä ideoita ja palautetta.

Haastan 20-vuotiaan YHYS:in jäsenet keskusteluun seuran missiosta ja sen mukaisesta toiminnasta – kaikenlaiset puheenvuorot ovat tervetulleita.

Hyvää kesää kaikille!

Pekka Jokinen
Seuran pj.

Practising environmental social science: 20 years of contested methodologies

 

Since its foundation in 1994, the Finnish Society for Environmental Social Science (YHYS) has brought together social scientists from many different scholarly traditions and research organisations. After 20 years, we are still drawing from diverse theoretical backgrounds and making use of different kinds of research strategies. Whilst diversity is an asset, it also provokes questions about the choices through which our research strategies and societal roles take shape and co-evolve.

The 20th YHYS colloquium celebrates the heterogeneity of environmental social sciences by studying the different ways it is possible to make sense of methodological choices and their normative aspects. For example, it is argued that social science methods do policy work; that they perform environmental change. What does this mean and what might it imply for practice? In particular, how do we take on the challenges posed by emerging new methods (big data, data mining) and their popularity?

Whatever the case, it is clear that practising environmental social science means being affected by policy concerns and wider societal pressures. The 20th YHYS colloquium will spark discussion about the ways we can think and act in relation to these diverse demands. Environmental social scientists are often presented as arbitrators to environmental conflicts, moderators between science and society, and co-designers of technical experiments. To what extent, and on what conditions, do we feel at home in these in-between roles? What really are the points of leverage and effective engagement? Or should we try to escape, and to create alternative and perhaps more independent positions? By making the questions explicit the colloquium aims to make room for more and more diverse options and viewpoints.

The Colloquium is open for everyone interested and free for YHYS members. For non-members the fee is 30€, which should be paid directly to account FI95 8000 1770 4407 26 (with message: your name, registration fee to YHYS Colloquium 2014). No other registration is needed. During the colloquium, lunch and coffee will be available in SYKE cafeteria for purchase. A joint buffet dinner will be held in Korjaamo Culture Factory. The dinner is at participants own cost. Please inform you working group conveners if you wish to attend.

 

Programme

 

November 3rd 2014

Venue: SYKE auditorium

 

11.00.            Welcome to the 20th anniversary colloquium; Pekka Jokinen, Chair of the YHYS board

11.15.            1st key note session, Dr Aidan While, Sheffield University:

                     Connections: mobilising knowledge in environmental social science

12.15             Lunch, SYKE cafeteria

13.30             2nd key note session, Dr Stephanie Lavau, Plymouth University

                      Biodiversity conservation, environmental social science, and their taxonomies

14.30             Coffee

15.00             Working group sessions, SYKE meeting rooms

17.00             Wine and snacks, served by SYKE/Environmental Policy Centre

18.00             YHYS annual meeting, meeting room Muuttohaukka

19.30             Dinner, Korjaamo Culture Factory

(http://www.korjaamo.fi/en/about-korjaamo/vintti)

Announcement of the winner of the Yrjö Haila pro-gradu prize 2014

 

November 4th, 2014

Venue: Meeting room Muuttohaukka, SYKE

 

9.15               Working group sessions, SYKE meeting rooms

11.30             Lunch, SYKE cafeteria

12.30             3rd Key note session: Dr Matthew Cashmore, Aalborg University Copenhagen

                      The politics of environmental policy: seeing power analytically     

13.30             Coffee

14.00             Programme in Finnish:

Paneelikeskustelu: Metodien vietävänä?

Panelistit: yliassistentti Helena Leino, TaY; Vt. professori Maria Åkerman, UEF; professori Ilmo Massa HY; erikoistutkija Mikko Rask, KTK

Keskustelun johdattelija: Helena Valve, SYKE

15.30             Päätelmiä ja loppusanat

Nina Honkela, YHYS:n varapuheenjohtaja